Kuvia matkan varrelta

Lisaamme tahan kuvia matkan varrelta. Kuvat ovat Steven ja Chrisin kameroista.

Shanghai

Maailman rasittavin junamatka on nyt takana. Kaikki 5 sallia on taysin vasyneita, kun unet junan istumapaikoilla oli mita oli. Juna-asemalta suuntaamme kohti Maggies Youth Hostelia, joka sijaitsee niinkun upean kuuloisessa paikassa kuin Loushanguan Road. Kyseinen paikka on noin 10 minuutin metromatkan paassa keskustasta.

Tassa vaiheessa porukkamme hajoaa. Alex ja Bastian lahtevat kohti omaa asumustaan, he asuvat kavereidensa nurkissa ja Santtu, Kalle & Chris lahtevat kohti Hostelia. Hostel on yleisluonteeltaan aika erikoinen. Hostel on rakennettu vanhaan sairaalaan ja kolme alinta kerrosta on vanhainkoteja ja neljas kerros, jossa me asumme, on kokonaan taynna dormeja. Valitsimme kahdeksan hengen dormin, mutta koko 4 viettamamme paivan aikana huoneessa ei kaynyt meidan lisaksi kuin 2 kiinalaista nukumassa muutaman yon, joten melkein oma huone todella halvalla. Hostelissa saatiin sitten pestya pyykitkin vihdoin ja viimein. Oli oikein mukava kun sai kerrankin pukea paalle bokserit, joita ei ollut kaannetty kolmeen kertaan. Hintakin oli oikein kohtuullinen. Taisimme pesta kaikki mukana olleet vaatteet ja maksoi noin euron. Ensimmainen ilta meni sitten nukkuessa kiinni univelkoja ja taidettiin me jotain kayda syomassakin.

Aamu sarasti kauniissa Shanghaissa ja lahdimme tutustumaan keskustaan. Oppaaksemme saimme yllattaen saksalaisen Alexin. Kierreltiin lahinna perusnahtavyyksia, mutta talla kertaa sanoimme Alexille, etta yhtaan ainutta temppelia emme lahde katsomaan. Se isoin on nahty, eikohan ne kaikki muut ole sitten vain pettymyksia sen jalkeen.

Illan suunnitelma oli valmis, kun Alex kertoi, etta I Love Shanghai nimisessa baari on jokaisen suomalaisen unelma paikka. 10 euroa - All you can drink baari. Tapasimme myos ensimmaisen suomalaisen sitten Helsingin kyseisessa baarissa. Kaveri oli paattanyt 18 vuotiaana lahtea opiskelemaan Shanghaihin ja ensi kesana oli karu paluu Suomeen, koska armeijan ihanan harmaat kutsuivat. Puolenyon aikaan sita oli sitten kaadettu kamikazeja ja bommer 52:ia sen verran, etta paatimme lahtea vaihtamaan paikkaa tai seuraava osoite olisi sairaala. Ilta sujui kierrellen ensin Lonely Planetin suosittelemia paikkoja (Laimeita paikkoja) ja taman jalkeen paikallisten suosittelemia (Loistavia).

Seuraava paiva olikin sitten tahanastisen reissun vaikean. Olo aamulla oli erittain hyva, kuten kuvasta huomaa ja paatimme lahtea kiertelemaan paikallisia toreja. No hinta taso oli oikein miellyttava suomalaisenkin makuun, matkaan meille tarttui leviksen "aidot" farkut 9 euroa, billabongin "aitoja" t-paitoja 3 euroa ja muuta pienta mukavaa.

Illalla Santtu ja Chris paattivat kayda parturissa. Molempien tukat olivat kuin 80-luvulta ja olikin ehka aika kaunistautua. Valitsemamme parturi erosi hieman Suomesta. Kumpaakin palveli 4 eri ihmista, shampoonlevittaja, pesija ja kuivaaja, parturi ja tohnien laittaja. Hiuksemme pestiin ja kuivattiin kahteen kertaan, taisivat vain olla niin likaiset, ja hiusmalli valittiin kuvastosta. Tosin yritimme ensin englanniksi kertoa millaiset haluamme, mutta 5 minuutin vaantamisen jalkeen kiinalainen luuli etta haluamme hiuslisakkeita, joten paatimme ottaa kirjan kateen. Lopputulos oli sinansa janna, etta molemmat valitsivat saman kuvan ja tukat olivat kuitenkin taysin erilaiset. No ei se nyt niin hirvesti haittaa koska hinta oli 1 euron. Loppuilta sujuikin tuttuun ja turvalliseen tapaan baareissa ja yokerhoissa. Hienoin paikka taisi olla Bar Rouge, joka sijaitsi pilvenpiirtajan 57 kerroksessa.

Seuraava paiva olikin sitten elamamme kokemus. Juna Hong Kongiin lahtee ja paatimme aamulla lahtea kaymaan kaupungilla. Aamulla satoi hieman, paattelimme sen olevan vain pieni kuuro, joten shortsit jalkaan ja kaupungille. Kun tulimme ulos metrosta satoi aivan jumalattoman kovaa. No suomalainenhan ei osta sateenvarjoa ylihintaan, vaan paatimme juosta haluammiimme kauppoihin tekemaan viimeiset ostokset. Kun lopulta palasimme omalle metroasemalle, josta matkaa Hostelille on noin 1 km, satoi taivaan taydelta. Siella sitten juostiin ja ihmeteltiin mika tama tallainen sade on, kun eihan ita-Kiinassa ole edes sadekautta. Nopeasti rinkat selkaan ja kohti juna-asemaa taksilla. No eihan me sitten saatu taksia ja kaveltiin rinkkojen kanssa lahimmalle metroasemalle ja sita kautta juna-asemalle. Kun lopulta olimme juna-asemalla kaikki olvat lapimarkoja. Pahimillaan vetta oli kaduilla polviin asti ja siina suomalainen sitten ihmettelee, eiko nama osaa edes rakentaa viemarijarjestelmaa. Lopulta junassa kuulimme, etta kyseinen sade oli taifuuni. Noin 2 miljoonaa ihmista oli evakuoitu Shanghaista ja taifuuni oli pahin vuosikymmeneen, aiheuttaen miljoonien vahingot. Onneksemme paasimme pahimman alta pois ja junaan kohti Hong Kongia

Peking - Shanghai

Normaalisti emme naista yksittaisista junamatkoista kirjoita enaa. Mutta tama oli unohtumaton kokemus. Olimme selvittaneet, etta junamatka Pekingista - Shanghaihin maksaa noin 50 euroa, joka tuntui hirvean suurelta summalta. Yhtena iltana Pekingissa Alex ja Bastian lahtivat kuitenkin hakemaan meille lippuja. Kun he tulivat takas, kadessa oli 17 euroa maksanut junalippu. Matkaa Pekingista Shanghaihin on noin 2000km, joten jokainen voi arvata, etta talla rahalla ei ihan ykkosluokassa matkusteta. Kiinassa on 4 eri luokka junissa: Soft-sleep, hard-sleep, soft-seat & hard-seat. Soft-sleep nukkuisi suomalaisesssa makuuvaunussa. Hard-sleep on samankaltainen kuin Trans-Siperia junassa, eli lautapohja, jonka paalla 2cm paksu vaahtomuovi. Tamakin menettelee oikein hyvin. Soft-seat luokassa, tuolien asentoja pystyy muuttamaan ja tuolit ovat mukavia istua. Hard-seat on taas erittain epamiellyttava luokka, jossa tuolit ovat erittain pienia, niita on todella tiheasti, niita ei voi kallistaa, niissa ei voi nukkua. Hinnat naille luokille Peking-Shanghai on noin 90,50,25,17 euroa/henkilo. Joten varmaan pystyy paatella missa luokassa me matkattiin. Kylla matka olisi varmaan ihan rattoisasti sujunut, jos tuoleissa olisi edes pystynyt nukkumaan. Oli pakko laittaa paa samalla poydalle kun vastakkaisetkin kaverit, joten yleensa sai tehda hieman tilaa, etta sai asetettua paan edes poydalle. Kuitenkin se kaikista erikoisin asia oli se, etta kun hard-seat paikat myydaan loppuun, alkaa junayhtio myymaan seisomapaikkoja samaan vaunuun. Ne maksavat tasmalleen istumapaikkojen verran, mutta nimensa mukaisesti ne olivat seisomapaikkoja. Ihmiset seisoivat lapi yon 13 tuntia tai sitten nukkuivat paskaisilla kaytavilla. Kiinalaisissa junissahan ei ole edes roskista, vaan tarkoitus on heittaa kaikki roskat lattialle, josta konduktoorit siivoavat ne matkan jalkeen. No aamulla sita oltiin perilla Shanghaissa ja paatimme taman matkan jalkeen, etta hard-seat luokka ei kuulu meidan matkustusohjelmaan.

Peking

Lopulta sita sitten saavuttiin Pekingiin. Takana 7 paivaa junassa. Paivittainen liikunta on ollut hytista toiseen siirtyminen ja olutpullon avaamiseen vaadittava energia.

Paatimme lahtea isommalla porukalla Double Happiness Courtyard Hostel YueWeiZhuangiin (Loistava nimi muuten). Mukana oli siis Santtu ja Kalle, ruotsalainen Chris ja kaksi saksalaista Alex & Bastian. Hostel oli aika kaukana junasemalta ja teiden nimet sekoittivat asiat taysin. Hostelin osoite oli Dong Shi Si Tiao 39 ja kun kysyimme ( Siis Alex kysyi, koska kukaan tapaamamme kiinalainen ei osannut sanoa englanniksi muuta kuin Hello ) meidat ohjattiin kadulle Dong Si Si Tiao 39. Tama olikin sitten aika iso virhe. Si Si = 40, Shi Si = 44 ja koska kiinalaiset kayttavat kaanteista tienumerojarjestysta. Ensin on tie 40 sitten 49, 48 jne... ja toiseksi kortteleiden koot Pekingissa eivat ole ihan samalaisia kuin Suomen perahikialla. Saatiin sitten ottaa kunnon aamukavely rinkat selassa.

Lopulta Tuplatyydytys hostel sitten loytyi ja paljastui hotelliksi. Olimme varanneet paikat kuuden hengen dormista, mutta meidan huoneemme olivat kahden hengen huoneita ja samanlaisia kuin hotellissa, ainoana erona, etta meilla oli yhteinen vessa. Hotelliyo maksoi 800 Yuania/henkilo ja hosteliyo oli 70 Yuania/henkilo, joten ei tullutkaan mieleen valita hotellia. 10 Yuania on 1 euroa

Seuraavan aamuna paatimme porukalla lahtea tutustumaan Pekingin kuuluisiin nahtavyyksiin. Otettiin taksi kohti Tian'anmen Square = taivaallisen rauhan aukiota ja Kiellettya kaupunkia. Taytyy nain turistina sanoa ettei ois vahempaa voinu jalkikateen kiinnostaa. Aukio oli iso, kylla, mutta taynna turisteja ja rihkaman myyjia. Kielletty kaupunki oli taas tajuttoman laaja alue, joka oli muureilla ymparoity. Ensin kavelet pari kilometria nahden ainoastaan muurit ja rihkamanmyyjat ja taman jalkeen voit kayda tutustumassa siihen pyhimpaan, temppeleihin, eri maksusta tietenkin. Temppelit ovat ulkopuolelta ihan mukavan nakoisia, mutta jokainen nayttaa samanlaiselta ja asian tekee viela hauskaksi se, etta jokaisessa temppelissa oli tasmalleen sama tavara sisalla, tuoli. Naita tuoleja olikin sitten niin paljon, etta siita tuli jo ihan vitsi koko reissun ajaksi.

Tultuamme ulos Kielletysta kaupungista hypattiin riksareissulle. Reissun piti olla tosi hieno, koska se kiersi Pekingilaisen jarven ja kestaisi noin puoli tuntia. Taas turistia vietiin. Koko paska kesti max 20 min ja jarvea emme nahneet, koska se oli ymparoity muureilla. No olihan se hauska katsoa, kun kiinalainen kaveri polkee selassaan kaksi laskia suomalaista ja koko lysti maksoi vain muutaman euron..

Illalla yritettiin sitten loytaa hieman yoelamaa. Kaveltiin varmaan joku 10 km ja juotiin pussikaljaa ympari Pekingia. Aikaa tahan kului 4 tuntia ja tana aikana loysimme yhden alkoholianniskeluravintolan. Alex kysyi varmaan 30 eri ihmiselta, mista loytaa yoelamaa, mutta kukaan ei tiennyt. Jos Suomessa joku ei tieda missa on lahin baari, niin asiat olisivat tosi huonosti. Lopulta loytyi paikka nimelta Bar, joka paljastui viinakaupaksi, loogista eiko totta. Yhden yokerhon loysimme jossa musiikki soi sen verran lujalla, ettei kuullut edes vieruskaverin aanta. No mukava mesta joka tapauksessa.

Seuraavana aamuna olikin sitten lahto kohti Kiinanmuuria. Ostimme bussiliput hotelin respasta ja ne maksoivat noin 14 euroa ja sisalsivat oppaan ja matkat. Meille oli kerrottu, etta bussi on oikein hieno ja ilmastoitu. No taas se todellisuus loi kirveella paahan. Ei se mikaan bussi ollut, vaan vanha saksalainen pakettiauto, johon oli tungettu paljon penkkeja. Ja ilmastointi oli siis taman pakun normaali tuuletin. No emme jaksaneet asiasta sen isompaa numeroa tehda, joten annettiin sen olla ja paatettiin nauttia maisemista.

Kun naimme ensimmaiset kiinanmuurin vartiotornit, koko "bussi" liimautui ikkunaa vasten. Olihan ne todella hienoja ja vanhoja. Lopulta paasimme kiinanmuurin lippuluukulle. 4 euroa paasylipusta ei ollut mikaan ylitsepaasematon juttu. Lipun oston jalkeen paljastui, ettei paasylippu kata kondolimatkaa muurille. Meille sanottiin, etta matka muurille kavellen on noin 2km ja joutuu kavella lapi viidakon sinne paastakseen. Kondoli maksoi 5 euroa, jolloin Kalle, Alex, Bastian & Thailan (Brasilia) paattivat menna kondolilla ja Santtu & Chris halusivat kokea aasian viidakon. Taas tuli rahastus kylla mieleen. Santtu & Chris olivat perilla noin 10 minuuttia ennen muita, matkaa oli noin 1 km ja koko matka oli paallystetylla tiella. No kerrankin piheus kannatti.

The Greal Wall on kylla nimensa veroinen. En koskaan elamassani ole kaynyt yhta kauniissa ja uskomattomassa paikassa. Maisemat ovat sanoin kuvailemattoman hienoja ja muurit kiertelevat silman kantamattomiin. Valitsimme yhden pisimmista muurireiteista, noin 10 km, koska puolet matkasta muuri olisi alkuperaisessa kunnossa, eika sita olisi korjattu. Puolivalissa matkaa muuri vaihtui sitten toiselle maakunnalle, jolloin toinen maakuntakin halusi oman osansa matkalaisilta ja jouduimme pulittamaan 5 euroa lisaa, miten niin rahastusta ? No tama osa muurista olikin juuri rahan arvoinen. Muuri oli todellakin kunnostamaton, osa vartiotorneista oli suljettu sortumisvaaran takia ja noin puolella matkaa ei ollut ollenkaan aitoja jaljella. 10 km kiinanmuurilla ei tarkoita 10km pururataa. Vaan korkeusero matalimman ja korkeimman kohdan valilla, jossa me olimme taisi olla melkein kilometri, joten kulkeminen on todella raskastam etenkin auringon paistaessa ja lampotilan ollessa noin 30. Muuri ylitti myos joen, jolloin nokkelat kiinalaiset olivat paattaneet rakentaa sillan. No tietenkin sillan kaytto maksoi taas muutaman euron, tassa vaiheessa rupesi rahastus jo hieman rasittamaan. Aivan muurin lopussa oli mahdollisuus, joko kavella alas muurilta tai laskeutua vaijeria pitkin, no mehan valitsimme tietenkin vaijerin, joka olikin kokonaisuudessaan mahtava setti. Vaijeria pitkin laskeutuessa vauhti oli aika hurja ja maisemat uskomattoman kauniita. Kun kaikki olivat tulleet vaijeria pitkin alas, astuimme veneeseen, joka ajaa meidat "bussin" lahtopaikalle. Talloin taas huomasimme kuinka pieni tama maailma on. Eikohan meidan Trans-Siperia junan naapurihytin englantilainen huligaani istunut samassa veneessa.

Illalla kavimme pyytamassa lahikaupan omistajaa laittamaan 15 kaljaa kylmaan, jotta hakisimme kylmat oluet tultuamme syomasta. Oluet Pekingissa maksavat noin 20-30 senttia/ 0.6l 5.6%. Tama pikkukaupan omistaja oli niin iloinen tilauksestamme, etta kun tulimme hakemaan juomia, han kantoi kaikki juomat hotellimme katolle asti. Olut tuli tarpeeseen, koska saksalaiset paattivat opettaa suomalaisille juomapelin, jonka saannot kirjoitan taman kirjoituksen loppuun, jotta muistan ne myohemmin. No humalassahan sita oltiin ja bileetkin keskeytettiin kun, joku naapuri oli soittanut poliisit. Itsemme mielesta emme olleet pitaneet yhtaan metelia, joten kai se joku kiihkoilija taas oli :)

Seuraava paiva kuluikin sitten krapularuokaa etsien ja nettikahvilassa tietokonetta pelaten. Illalla oli aika lahtea kohti Shanghaita.

Yleisesti kokonaiskuva, joka meille Pekingista jai, oli aika kaksijakoinen. Kaupunki on aivan alyttoman kokoinen, eika sielta tahdo loytaa mitaan, jos ei tarkalleen tieda missa se on. Taksikuskeilta on turha kysya, koska he ovat jostain maaseuduilta, eivatka tunne Pekingia. Valilla pyysimme hotelin respaa kirjoittamaan kiinaksi, etta haluamme johonkin tiettyyn paikkaan. No ei siitakaan ollut apua, kun puolet pekingilaisista taksikuskeista ei osaa lukea. Whuppaa tata kehittynytta yhteiskuntaa. Kaupungin ilma oli saasteinen ja ainut kerta kun naimme auringon, oli sekin 3 tunnin ajomatkan paassa kiinanmuurilla.

Ruoka Pekingissa oli erittain maittavaa. Alex tilasi aina poytaan 4-8 erilaista annosta ja jokainen soi mita halusi. Yleisesti soimme grillattua ruokaa ja silloin talloin nuudelikeiton tyylista. Paiviin yleensa kuuluivat 3 ravintolaruokailua ja 5 snack ruokailua. Ravintolassa syominen maksoi noin 1-3 euroa/henkilo ja snackit, joita ostimme kaduilta, noin 10 senttia/kpl.

Yhteenvetona, jos haluaa tutustua Pekingiin, ole siella joko 2 paivaa tai 2 vuotta.

King juomapelin saannot:

Kaikki kortit jaetaan poytaan vaarinpain ja jokainen nostaa vuorollaan yhden kortin.
A= ?
2= juo itse.
3= maaraa juoja.
4= kaikki tytot juovat.
5= sormet poydalle, se jolla viimeisena sormet poydalla, juo.
6= kaikki pojat juovat.
7= jokainen nostaa molemmat kadet ilmaan, se joka nostaa viimeisena, juo.
8= Valitaan pari, jota suudellaan ja sen jalkeen pari juo.
9= Rime, kortin saanut sanoo sanan ja seuraavan pitaa sanoa siihen rimmaava sana, jos ei keksi viidessa sekunnissa, juo.
10= Saa keksia vapaavalintaisen saannon peliin, ihan mita vaan.
J= Thumb master, saa laittaa peukalon poydalle milloin tahansa, se joka laittaa viimeisena juo. voimassa siihen asti kunnes, joku muu saa Jatkan.
Q= Question Master, kukaan ei saa vastata taman kysymyksiin, jos vastaa juo. Voimassa siihen asti kunnes seuraava saa rouvan.
K= aina kun saa Kallen kaataa mukiin 1/3 mukista, jotain valitsemaansa nestetta ja se, joka saa neljannen Kallen juo koko mukin.

Moskova - Peking

Kiinalainen juna, henkilokunta kiinalaisia tai venalaisia, kukaan ei puhu englantia. Naista lahtokohdista on aina hyva aloittaa 6 paivan matka :) Hytti oli samanlainen kuin Helsinki-Moskova junassa (kuva 1). Saimme kamppakavereiksi Stevenin englannista ja Chritofferin ruotsista (kuvassa 2). Molemmat aikoivat matkustella ympari maailmaa puoli vuotta - vuoden, joten he ovat reissussa viela pitkaan meidan jalkeen.

Edessa oli siis 6 paivaa junassa. Junasta paasee ulos 3 kertaa paivassa pysahdysten aikana. Pysahdyksien pituudet vaihtelivat 10min-30min. Aina kun kysyimme kiinalaiselta konduktooriltamme Jin, kuinka pitka pysahdys meilla on, vastaus oli "ten minutes" ja ulkona ehti olla noin 5 minuuttia ennenkuin kiinalaiset aloittivat huutamaan "hurry hurry". Yleisesti maisemat Venajalla oli todella karuja, joko kaadettua metsaa tai 50-vuotta vanhoja hokkeleita, jotka olivat uudelleen maalattu 100 kertaa.

Ensimmainen ilta meni lahinna tutustuessa hyttikavereihin ja lahihyttien porukoihin. Toisin sanoen vedettiin paadyt. Sangyt olivat lahinna puulautoja, joiden paalle oli laitettu lakana, joten unet olivat kokovartalopuudutuksesta huolimatta oikein miellyttavia. Seuraavana aamuna paatimme sitten lahtea aamiaiselle. Venalainen nainen paatti kertoa "njet, njet, gruppo,gruppo". Tasta paattelimme sitten, etta ei vissiin saada aamiaista. Lopputulos oli kuten kuvasta 4 nakyy olutta ja fantaa. Taka-alalla itseasiassa on suomalainen porukka, joilla oli mahtava asenne matkustamiseen. "Suomella on parjattava".

Ruokavaliomme oli paasantoisesti nuudeleita, koska olivat ainoita, joita junasta pystyi ostamaan ja tonnikalaa, jotka olimme tuoneet Suomesta mukanamme. Ensimmaiset 2-3 paivaa ne maistuivat oikein hyvalta, mutta sen jalkeen rupesi nuudelit tulemaan korvista ulos. Oikestaan ensimmaiset kolme paivaa kuluivat lahinna jutellen eri ihmisten kanssa ja iltaisin oluen merkeissa ( Kuva 5 ). Viimeisena aamuna ennen mongolian rajaa paatimme kokeilla uusiksi ravintolavaunun aamiaista ja talla kertaa jopa siina onnistuen. Halusimme tilata 3 paistettua munaa ja venalainen tati totesi tuttuun tapaan "njet, njet" ja ilmoitti, etta voimme tilata 3 paistettua munaa ja kinkkua, tuplahinnalla tietysti. Paatimme kuitenkin nauttia yhden Venalaisen aamiaisen, toista ei toivottavasti tarvitse koskaan nauttia.

Kuvassa 6 on lahinna porukkaa, joiden kanssa junassa vietimme aikaa. Vasemmalta lukien: Max (Suomi), Max (Itavalta), Georg (Itavalta), Santtu (Suomi), Alex (Saksa), Kalle (Suomi) ja Steve (Englanti). Kuvan remmista puuttuu: Bastian (Saksa), Christoffer (Ruotsi) ja hollantilainen 50-55 pariskunta, jotka aikoivat kiertaa maailmaa vuoden. Tottakai tapasimme muitakin, mutta nama pysyivat iltaisin suomalaisten ja saksalaisten mukana, kun oluet avattiin (kuva 7).

Mongolian rajalla hommat sitten muuttuivat. Ravintolavaunusta sai tilattua ruokaa ja juomaa ja maisemat muuttuivat taydellisesti. Kun Venajalla kaikki oli vihreaa, kuten Suomessa, niin Mongoliassa odottikin aavikko. Tama aavikko jatkui sitten lahestulkoon koko mongolian ajan ja maisemat olivat uskomattomia. Paikalliset ihmiset asuivat, joko hokkeleissa tai teltoissa, poislukien Ulan-Bator. Mongolialaiset paattivat sitten kiinnittaa vuoden 26 Dieselveturin junaamme ja yhtaan ikkunaa ei sen jalkeen voinut pitaa auki. Savu tuli kuitenkin jostain lapi. Kaikki tavarat ja aijat olivat taysin mustia Mongolian kohdalla. Mongoliassa olimme hieman yli yhden paivan ja sinakin aikana saimme tayttaa kaavakkeita yota paivaa. Oodi suomalaiselle viisumikulttuurille.

Lopulta saavuimme Kiinan rajalla ja helpotus nakyi kaikkien kasvoilla. Tama junamatka oli ollut "riittavan pitka". Aamulla heratessa olimme n. 100km Pekingista ja maisemat olivat uskomattomia. Pelkkaa aavikkoa silmankantamattomiin.

Mongolian jalkeen saavuimme kiinan rajalla sijaitsevaan Erlianiin, jossa odottelimme nelisen tuntia, kun junaan vaihdettiin akselit kiinalaisen standardin mukaisiksi. Muiden turistien odotellessa asemalla, paatimme porukalla lahtea katselemaan kaupungin yoelamaa. paikallinen klubi oli juuri sulkemassa oviaan, kun saavuimme paikalle, joten paadyimme punaisten lyhtyjen alueelle haukkaamaan hieman iltapalaa kiinalaiseen tyyliin.

Tasta matka jatkuu sitten Chrisin, Alexin ja Bastian kanssa hosteliin, siita sitten lisaa ensi kerralla.

Maisemakuvia junasta: