Shanghai

Maailman rasittavin junamatka on nyt takana. Kaikki 5 sallia on taysin vasyneita, kun unet junan istumapaikoilla oli mita oli. Juna-asemalta suuntaamme kohti Maggies Youth Hostelia, joka sijaitsee niinkun upean kuuloisessa paikassa kuin Loushanguan Road. Kyseinen paikka on noin 10 minuutin metromatkan paassa keskustasta.

Tassa vaiheessa porukkamme hajoaa. Alex ja Bastian lahtevat kohti omaa asumustaan, he asuvat kavereidensa nurkissa ja Santtu, Kalle & Chris lahtevat kohti Hostelia. Hostel on yleisluonteeltaan aika erikoinen. Hostel on rakennettu vanhaan sairaalaan ja kolme alinta kerrosta on vanhainkoteja ja neljas kerros, jossa me asumme, on kokonaan taynna dormeja. Valitsimme kahdeksan hengen dormin, mutta koko 4 viettamamme paivan aikana huoneessa ei kaynyt meidan lisaksi kuin 2 kiinalaista nukumassa muutaman yon, joten melkein oma huone todella halvalla. Hostelissa saatiin sitten pestya pyykitkin vihdoin ja viimein. Oli oikein mukava kun sai kerrankin pukea paalle bokserit, joita ei ollut kaannetty kolmeen kertaan. Hintakin oli oikein kohtuullinen. Taisimme pesta kaikki mukana olleet vaatteet ja maksoi noin euron. Ensimmainen ilta meni sitten nukkuessa kiinni univelkoja ja taidettiin me jotain kayda syomassakin.

Aamu sarasti kauniissa Shanghaissa ja lahdimme tutustumaan keskustaan. Oppaaksemme saimme yllattaen saksalaisen Alexin. Kierreltiin lahinna perusnahtavyyksia, mutta talla kertaa sanoimme Alexille, etta yhtaan ainutta temppelia emme lahde katsomaan. Se isoin on nahty, eikohan ne kaikki muut ole sitten vain pettymyksia sen jalkeen.

Illan suunnitelma oli valmis, kun Alex kertoi, etta I Love Shanghai nimisessa baari on jokaisen suomalaisen unelma paikka. 10 euroa - All you can drink baari. Tapasimme myos ensimmaisen suomalaisen sitten Helsingin kyseisessa baarissa. Kaveri oli paattanyt 18 vuotiaana lahtea opiskelemaan Shanghaihin ja ensi kesana oli karu paluu Suomeen, koska armeijan ihanan harmaat kutsuivat. Puolenyon aikaan sita oli sitten kaadettu kamikazeja ja bommer 52:ia sen verran, etta paatimme lahtea vaihtamaan paikkaa tai seuraava osoite olisi sairaala. Ilta sujui kierrellen ensin Lonely Planetin suosittelemia paikkoja (Laimeita paikkoja) ja taman jalkeen paikallisten suosittelemia (Loistavia).

Seuraava paiva olikin sitten tahanastisen reissun vaikean. Olo aamulla oli erittain hyva, kuten kuvasta huomaa ja paatimme lahtea kiertelemaan paikallisia toreja. No hinta taso oli oikein miellyttava suomalaisenkin makuun, matkaan meille tarttui leviksen "aidot" farkut 9 euroa, billabongin "aitoja" t-paitoja 3 euroa ja muuta pienta mukavaa.

Illalla Santtu ja Chris paattivat kayda parturissa. Molempien tukat olivat kuin 80-luvulta ja olikin ehka aika kaunistautua. Valitsemamme parturi erosi hieman Suomesta. Kumpaakin palveli 4 eri ihmista, shampoonlevittaja, pesija ja kuivaaja, parturi ja tohnien laittaja. Hiuksemme pestiin ja kuivattiin kahteen kertaan, taisivat vain olla niin likaiset, ja hiusmalli valittiin kuvastosta. Tosin yritimme ensin englanniksi kertoa millaiset haluamme, mutta 5 minuutin vaantamisen jalkeen kiinalainen luuli etta haluamme hiuslisakkeita, joten paatimme ottaa kirjan kateen. Lopputulos oli sinansa janna, etta molemmat valitsivat saman kuvan ja tukat olivat kuitenkin taysin erilaiset. No ei se nyt niin hirvesti haittaa koska hinta oli 1 euron. Loppuilta sujuikin tuttuun ja turvalliseen tapaan baareissa ja yokerhoissa. Hienoin paikka taisi olla Bar Rouge, joka sijaitsi pilvenpiirtajan 57 kerroksessa.

Seuraava paiva olikin sitten elamamme kokemus. Juna Hong Kongiin lahtee ja paatimme aamulla lahtea kaymaan kaupungilla. Aamulla satoi hieman, paattelimme sen olevan vain pieni kuuro, joten shortsit jalkaan ja kaupungille. Kun tulimme ulos metrosta satoi aivan jumalattoman kovaa. No suomalainenhan ei osta sateenvarjoa ylihintaan, vaan paatimme juosta haluammiimme kauppoihin tekemaan viimeiset ostokset. Kun lopulta palasimme omalle metroasemalle, josta matkaa Hostelille on noin 1 km, satoi taivaan taydelta. Siella sitten juostiin ja ihmeteltiin mika tama tallainen sade on, kun eihan ita-Kiinassa ole edes sadekautta. Nopeasti rinkat selkaan ja kohti juna-asemaa taksilla. No eihan me sitten saatu taksia ja kaveltiin rinkkojen kanssa lahimmalle metroasemalle ja sita kautta juna-asemalle. Kun lopulta olimme juna-asemalla kaikki olvat lapimarkoja. Pahimillaan vetta oli kaduilla polviin asti ja siina suomalainen sitten ihmettelee, eiko nama osaa edes rakentaa viemarijarjestelmaa. Lopulta junassa kuulimme, etta kyseinen sade oli taifuuni. Noin 2 miljoonaa ihmista oli evakuoitu Shanghaista ja taifuuni oli pahin vuosikymmeneen, aiheuttaen miljoonien vahingot. Onneksemme paasimme pahimman alta pois ja junaan kohti Hong Kongia