Moskova - Peking

Kiinalainen juna, henkilokunta kiinalaisia tai venalaisia, kukaan ei puhu englantia. Naista lahtokohdista on aina hyva aloittaa 6 paivan matka :) Hytti oli samanlainen kuin Helsinki-Moskova junassa (kuva 1). Saimme kamppakavereiksi Stevenin englannista ja Chritofferin ruotsista (kuvassa 2). Molemmat aikoivat matkustella ympari maailmaa puoli vuotta - vuoden, joten he ovat reissussa viela pitkaan meidan jalkeen.

Edessa oli siis 6 paivaa junassa. Junasta paasee ulos 3 kertaa paivassa pysahdysten aikana. Pysahdyksien pituudet vaihtelivat 10min-30min. Aina kun kysyimme kiinalaiselta konduktooriltamme Jin, kuinka pitka pysahdys meilla on, vastaus oli "ten minutes" ja ulkona ehti olla noin 5 minuuttia ennenkuin kiinalaiset aloittivat huutamaan "hurry hurry". Yleisesti maisemat Venajalla oli todella karuja, joko kaadettua metsaa tai 50-vuotta vanhoja hokkeleita, jotka olivat uudelleen maalattu 100 kertaa.

Ensimmainen ilta meni lahinna tutustuessa hyttikavereihin ja lahihyttien porukoihin. Toisin sanoen vedettiin paadyt. Sangyt olivat lahinna puulautoja, joiden paalle oli laitettu lakana, joten unet olivat kokovartalopuudutuksesta huolimatta oikein miellyttavia. Seuraavana aamuna paatimme sitten lahtea aamiaiselle. Venalainen nainen paatti kertoa "njet, njet, gruppo,gruppo". Tasta paattelimme sitten, etta ei vissiin saada aamiaista. Lopputulos oli kuten kuvasta 4 nakyy olutta ja fantaa. Taka-alalla itseasiassa on suomalainen porukka, joilla oli mahtava asenne matkustamiseen. "Suomella on parjattava".

Ruokavaliomme oli paasantoisesti nuudeleita, koska olivat ainoita, joita junasta pystyi ostamaan ja tonnikalaa, jotka olimme tuoneet Suomesta mukanamme. Ensimmaiset 2-3 paivaa ne maistuivat oikein hyvalta, mutta sen jalkeen rupesi nuudelit tulemaan korvista ulos. Oikestaan ensimmaiset kolme paivaa kuluivat lahinna jutellen eri ihmisten kanssa ja iltaisin oluen merkeissa ( Kuva 5 ). Viimeisena aamuna ennen mongolian rajaa paatimme kokeilla uusiksi ravintolavaunun aamiaista ja talla kertaa jopa siina onnistuen. Halusimme tilata 3 paistettua munaa ja venalainen tati totesi tuttuun tapaan "njet, njet" ja ilmoitti, etta voimme tilata 3 paistettua munaa ja kinkkua, tuplahinnalla tietysti. Paatimme kuitenkin nauttia yhden Venalaisen aamiaisen, toista ei toivottavasti tarvitse koskaan nauttia.

Kuvassa 6 on lahinna porukkaa, joiden kanssa junassa vietimme aikaa. Vasemmalta lukien: Max (Suomi), Max (Itavalta), Georg (Itavalta), Santtu (Suomi), Alex (Saksa), Kalle (Suomi) ja Steve (Englanti). Kuvan remmista puuttuu: Bastian (Saksa), Christoffer (Ruotsi) ja hollantilainen 50-55 pariskunta, jotka aikoivat kiertaa maailmaa vuoden. Tottakai tapasimme muitakin, mutta nama pysyivat iltaisin suomalaisten ja saksalaisten mukana, kun oluet avattiin (kuva 7).

Mongolian rajalla hommat sitten muuttuivat. Ravintolavaunusta sai tilattua ruokaa ja juomaa ja maisemat muuttuivat taydellisesti. Kun Venajalla kaikki oli vihreaa, kuten Suomessa, niin Mongoliassa odottikin aavikko. Tama aavikko jatkui sitten lahestulkoon koko mongolian ajan ja maisemat olivat uskomattomia. Paikalliset ihmiset asuivat, joko hokkeleissa tai teltoissa, poislukien Ulan-Bator. Mongolialaiset paattivat sitten kiinnittaa vuoden 26 Dieselveturin junaamme ja yhtaan ikkunaa ei sen jalkeen voinut pitaa auki. Savu tuli kuitenkin jostain lapi. Kaikki tavarat ja aijat olivat taysin mustia Mongolian kohdalla. Mongoliassa olimme hieman yli yhden paivan ja sinakin aikana saimme tayttaa kaavakkeita yota paivaa. Oodi suomalaiselle viisumikulttuurille.

Lopulta saavuimme Kiinan rajalla ja helpotus nakyi kaikkien kasvoilla. Tama junamatka oli ollut "riittavan pitka". Aamulla heratessa olimme n. 100km Pekingista ja maisemat olivat uskomattomia. Pelkkaa aavikkoa silmankantamattomiin.

Mongolian jalkeen saavuimme kiinan rajalla sijaitsevaan Erlianiin, jossa odottelimme nelisen tuntia, kun junaan vaihdettiin akselit kiinalaisen standardin mukaisiksi. Muiden turistien odotellessa asemalla, paatimme porukalla lahtea katselemaan kaupungin yoelamaa. paikallinen klubi oli juuri sulkemassa oviaan, kun saavuimme paikalle, joten paadyimme punaisten lyhtyjen alueelle haukkaamaan hieman iltapalaa kiinalaiseen tyyliin.

Tasta matka jatkuu sitten Chrisin, Alexin ja Bastian kanssa hosteliin, siita sitten lisaa ensi kerralla.

Maisemakuvia junasta: