Hoi An & Hue

Aamu kahdeksalta oltiin sitten perilla Hoi An nimisessa kaupungissa, joka on tunnettu rannastaan ja siita, etta tassa kaupungissa voi teettaa mita tahansa vaatteisiin liittyvaat jarkyttavan halvalla. Tama tosiaan koettiin kun Santtu osti jalkojensa mukaan teetetyt puman kengat 12 $, eli noin 9 euroa. Nainen ilmoitti, etta kengat ovat valmiina huomenna, mutta kun ilmoitimme, etta bussimme lahtee 1.5 tunnin kuluttua, olikin kengat valmiina ja tunnin paasta. No kenkien liimaus ei ollut taysin kuiva, joten ne saa kylla liimata viela uusiks jossain. No enivei, aikaa meilla oli noin 6 tuntia tutustua tahan kauniiseen kaupunkiin, ennenkuin olisi taas aika siirtya bussilla seuraavan paikkaan. Syy tahan oli oikeastaan se, etta Vietnamiin suomalaiset aivat tarvitse viisumia, vaan saavat pysya maassa 14 paivaa. Kokonaisuudessaan matkaamme vietnamissa lahes 3000km, joten aika kiire on menna koko maa lapi. Eipa sita oikeastaan muuta tehty, kuin kaveltiin ympari kaupunkia ja ihmeteltiin aurinkoista paivaa. Taas bussin kyytiin siis ja kohti Hue:ta.

Hue:en saavuttiin taas alkuillasta ja hostelin etsimisen jalkeen olikin aika siirtya luotettavan matkaoppaan ohjaamaan ravintolaan. Seuraava paiva kului kaupunkia kierrellessa ja kuvia ottaessa. Koko Huessa olomme ajan kaupungissa satoi kuurosateita, joten paatimme poistua kyseisesta kaupungista seuraavana iltana kohti Vietnamin paakaupunkia Hanoita.

Nha Trang, Vietnam

Ho Chi Minh Cityn jalkeen, olikin jo aika paasta lyhyelle rantalomalle. Nha Trang on vietnamilaisten suosima rantakohde, joten paatimme suunnata kohti sita. Ei muuta kuin rinkat selkaan ja 10 tuntia kestavan bussin kyytiin. Yleisesti nama yli yon kestavat bussimatkat ovat karmeita, mutta talla kertaa olikin matka oikein mukava, koska bussi oli lahes tyhja ja lahes kaikki pystyivat nukkumaan vaakatasossa.

Aamulla olimmekin sitten perilla ja, koska aurinkoa ei nakynyt paatimme suunnata saarikierrokselle. Paiva kului snorklatessa ja uidessa, tosin Kalle paatti sukeltaa Santun tiputtaman lasien peraan ja sai tehtya reian tarykalvoonsa, joten taman jalkeen Kalle ei muutamaan viikkoon sitten uinutkaan. Illalla kavimme paikallisessa baarissa tarkastelemassa yoelamaa, joka osottautui tyypilliseen tapaan koostuvan taysin ulkomaalaisista. No aamuyolla on aina mukavaa jutella tuntemattomien kanssa, kun yrittaa etsia omaa majapaikkaansa.

Seuraavana paivana aurinko paattikin paistaa, joten heti aamusta suuntasimme rannalle. Ranta oli oikein natti ja aallot olivat noin metrin korkuisia, joten tekemista riitti koko paivaksi. Oikeastaan koko paiva meni krapulaa hoitaessa ja kaiken nakoista turhaa rihkamaa kaupustelijoilta ostaessa.

Paatimme rentoutua oikein kunnolla seuraavana aamuna ja vuokrasimme polkupyorat ja suuntasimme kohti kylpylaa. Mutakylpy olikin aikamoinen kokemus ja illalla olimme erittain rennossa olotilassa odottaen seuraavaa aamua ja uutta yli yon kestavaa bussimatkaa Hoi Aniin.

Eipa tasta kaupungista paljoa voi kertoa, koska ei me oikeastaan mitaan muuta tehtykkaan. Huono tuurimme jatkui tottakai. Talla kertaa Santun polkupyora hajosi noin 2km hosteliltamme, mutta onneksi paikalliset korjasivat sen pienta korvausta vastaan.

Ho Chi Minh City (Saigon), Vietnam

Aika Kambodzassa naytti tuleen paatokseensa ja olimme paattaneet poistua maasta veneella. Matka veisi huomattavasti kauemmin kuin bussilla, mutta kokemuksemme kambodzalaisista busseista ei ollut mikaan mukavin, joten ehka tama olisi parempi valinta. Lahdimme kampilta aamulla ja minibussissa, joka veisi meidat botskille ei ollut kuin me kaksi. Matkan varrella kuski paatti kuitenkin poimia porukkaa kyytiin ja kaaria rahat omaan taskuunsa, joten lopulta kun saavuimme perille oli 11 hengen minibussissa noin 15 ihmista. No eipa se ainakaan meita pahemmin haitannut, koska lansimaalaiset saivat istua omilla paikoillaan, ei tarvinnut sylikkain istua. Bussimatka vei noin 2 tuntia, jonka jalkeen saavuttiin laiturille. Eipa siina muutakan kyytiin ja kohti rajaa. Veneessa ei ollut muita lansimaalaisia kuin me kaksi ja uusi-seelantilainen Andrew. Rajan ylitys olikin sitten erilainen, emmepa ennen ole nahneet rajaa, jossa on vain kaksi hokkelia. No leimat passiin ja sitten sita oltiinkin jo Vietnamissa. 2 tuntia veneessa ja 4 bussissa ja Ho Chi Minh Cityn rajat nakyivat.

Andy liittyi tassa vaiheessa seuraamme ja valitsimme oikein mukavan 3 hengen huoneen reppumatkaajien suosimalta alueelta. Illalla kaytiin sitten syomassa ja tormattiin vanhoihin tuttuhin Kambodzasta.

Seuraavana paivana paatimme tutustua kaupunkiin, joten riksa alle ja menoksi. Kierreltiin ympari kaupunkia ja yritettiin etsia ostospaikkoja, mutta tassa kaupungissa ne olivat hieman kiven alla (Tosin kuulimme jalki kateen, etta Ho Chi Minh City oli yksi parhaista ostospaikoista, mutta emme vaan loytaneet oikeita paikkoja). Sotamuseossa vierailu oli sitten paivan kohokohta ja se tosiaan oli "erilainen" museo. Loysimme jopa seinalta suomalaisen propagandalehtisen, se oli harvinaista herkkua se. Kaikki kuvat ja todisteet sodasta olivat aika karua katsottavaa. Eipa tekisi mieli toista kertaa kyseisessa museossa vierailla. Illalla paatimme tutustua paikalliseen yoelamaan todenteolla, mutta puolenyon aikaan totuus loi kasvoja vasten. Kaikki baarit ja clubit menivat kiinni puoleltayon ja loysimme vain yhden saastaisen baarin, joten eipa nahty sita yoelamaa. (Tama "kaikki kiinni puoleltayon" laki jatkuikin sitten lapi Vietnamin ja Laosin).

Seuraavana paivana ohjelmassa oli ainoastaan vierailu kuuluisille Saigonin tunneleille, jossa vietnamilaiset sotilaat asuivat yhtamittaisesti pisimmillaan jopa 10 vuotta. Tunnelit olivat erittain ahtaita ja ymmarramme nyt miksi amerikkalaiset eivat siella tosiaan osanneet taistella. Meille oli vaiketa paasta edes eteenpain tunneleissa ja etenkin Santulla, koska karsii hieman ahtaanpaikankammosta, oli se aika tuskaa. Illalla paatimme lahtea kolmistaan kohti Nha Trangia, joka on vietnamilaiset rantakohde.

Andy oli tosiaan 29-vuotias kundi uudesta-seelannista, joka on tyoskennellyt Whisperissa viimeiset 3 vuotta ja sita ennen 2 vuotta Japanissa. Todella mukava salli, joka viihtyi seurassamme pitkaan taman jalkeen.

Phnom Penh, Kambodza

Lisays 18.10.2007. Nyt voi kommentoida blogia rekisteroitymatta, joten antakaahan tulla palautetta.

Aamu kahdeksalta lahto Siam Reapista kohti Phnom Penhia ja naureskelimme oikein mukavasti, koska talla kertaa saimme huomattavasti uudemman bussin kuin aiemmalla matkalla. No matka taittui nopeasti ja noin pari tuntia ennen Phnom Penhia bussi paatti hajota. Kun astuimme bussista ulos oli kuski repinyt jonkun akselinosan bussin alta tien sivuun ja ilmoitti uuden bussin tulevan noin muutaman tunnin kuluttua. No siina oltiin sitten kahden hollantilaisen kanssa ja paatimme yhteistuumin ottaa rinkat selkaan ja liftata Phnom Penhiin. No eipa kyytia tarvinnut kauaa odotella, kun paikallinen linja-auto poimi meidat mukaansa ja hinnaksi me sovimme 10$/4 henkiloa, mutta kuski taisi ymmartaa 10$/henkilo. No emme viitsineet siina ruveta asiaa korjaamaan vaan paatimme katsoa mita tapahtuu, kun lyomme kympin kateen, kiitamme ja kumarramme. Noin 2 tuntia myohemmin saavuimme Phnom Penhiin ja pienen vaannon jalkeen kuskikin suostui meidan hintaamme. Toisaalta meilla oli jo rinkat selassa ja nena kohti kaakkoa, joten eipa silla kundilla tainnut paljon muita mahdollisuuksia olla.

Paatimme majoittua Phnom Penhissa sijaitsevan jarven rannalle. Siella taisi olla noin sata eri hostelia ja lopulta saatiin sovittua hinnaksi 3$/huone/yo, joten ei paha hinta. Illalla tormasimme tuttuihin naamoihin ikimuistoiselta Siam Reapin matkalta ja paatimme lahtea katsomaan Phnom Penhin yoelamaa, joka oli aika hiljaista. Oikeastaan ainut hauska juttu, oli kun paikalliset joutuivat jattamaan aseensa narikkaan, koska he klubilla ei saanut kantaa asetta. Jotenkin koomista suomalaisen silmin katsottuna.

Seuraavana aamuna paatimme lahtea katsomaan paikallisia nahtavyyksia, eli Killing field ja S-21. Emme itse asiassa tienneet paljoa Kambodzan historiasta, mutta tama synkka historia paljastui meille sina aamuna. Itseasiassa Kambodzan hallitsija oli aikamoinen diktaattori, joka lahtasi yli 2 miljoonaa omaa kansalaistaan. Esim. kaikki koulutetut ja kaikki silmalasipaiset teloitettiin ja haudattiin joukkohautoihin Phnom Penhin ymparistoon. Taman jalkeen ymmarsimme hieman paremmin, miksi Kambodzassa ei ollut hirveasti yli 30-vuotiaita ihmisia. Killing fields oli yksi naista joukko haudoista. S-21 oli vanha ala-aste, joka muutettiin yhdeksi historian pahimmista kidutusvankiloista. Kuvat ja vankilan nakeminen oli kylla jotenkin rankka kokemus, en suosittele kennellekkaan tehda sita krapulassa.

Kun lopulta paasimme takaisin kampille alkoi sataa kaatamalla ja paatimme poistua maasta seuraavana paivana. No sita satoi sitten koko ilta ja pahimmillaan huoneemme lattialla oli noin kahden sentin kerros vetta. Eipa ollut paljoa kuivia vaatteita, koska emme tietenkaan tajunneet nostaa niita lattialta pois.

Seuraavan aamuna noin kello 6:00, paikallinen linja-auto poimi meidat ja matka kohti Vietnamia alkoi.

Siam Reap, Angkor Wat, Kambodza

Nyt on sitten aika poistua paratiisisaarelta ja suunnata takaisin kohti "sivistysta". Seuraavana vuorossa Kambodza, lapikulkumatkalla Vietnamiin. Varasimme Koh Changilla itsellemme bussimatkan Siam Reap nimiseen kaupunkiin. Matka alkoi ihan hyvin, kunne saavuimme Kambodzan rajalle. Taman jalkeen kulkuneuvoksi tuli neuvostoliiton aikainen minibussi, joka oli tungettu tayteen turisteja. Olimme kuulleet muilta reissaajilta, kuinka huonossa kunnossa tie Siam Reapiin olisi, mutta ajattelimme, etta kylla me suomalaiset sen kestamme. No tie oli aivan jarkyttava. Matkaa Siam Reapiin oli noin 150km ja matka-ajaksi oli ilmoitettu 5 tuntia, joten siita voi jokainen laskea "linja-auton" keskinopeuden. Koko matkan ajan bussi pomppi kuin kenguru ja odottelimme vain, koska se paska lahoaa alle. No se tapahtui, kun matkaa oli taivallettu 4 tuntia ja oltiin noin puolivalissa matkaa. Bussin bensapumppu hajosi ja bussikuski ei sitten suostunut tilata toista bussia, vaan paatti korjata kyseisen. No tunnin odottelun jalkeen matka jatkui, mutta noin 200 metria myohemmin pumppu hajosi taas. Taman jalkeenkaan ei uutta bussia suostuttu tilata vaan tilattiin korjaaja lahimmasta kylasta. No pojat yrittivat sitten kolmeen pekkaan noin 3 tuntia korjata bussia ja eihan siita mitaan tullut. Tassa vaiheessa turistit alkoivat kaymaan jo aika kuumana ja kuljettaja paatti varmaan oman turvallisuutensa kannalta tilata hinausauton lahimpaan kylaan. Siella sitten odoteltiin pari tuntia toista bussia ja nautittiin ehka huonoin "illallinen", noin kello 01:00. Lopulta paasimme perille Siam Reapiin klo 04:00. Alkuperaisessa suunnitelmassa oli tarkoituksena olla perilla noin klo 17:00, joten ei sita edes pahasti myohastytty. No meidan pudotettiin sitten jonkin hotellin pihaan ja kaikki muut paitsi me kaksi mahtuivat hotelliin. No ei muutakun rinkka selkaan ja kohti pimeytta. Noin puolen tunnin kuluttua ja yhden vasyneen tuk-tuk-kuskin jalkeen paasimme punkkaan.

Kun lopulta joskus puolenpaivan aikaan herasimme, paatimme lahtea tutustumaan tahan luvattuun kaupunkiin. Tosiaan, ennenkuin Angkor Wat loydettiin viidakon sydammesta tama oli vain pahainen tuppukyla, verratavissa noykkioon. Nyt se oli kukoistava turistikeskus, jossa hinnat eivat todellakaan olleet halpoja. Ensimmainen paiva lahinna kierreltiin ympari kaupunkia ja syotiin paikallisia ruokia. Illalla paatimme katsastaa paikallisen yoelaman, joka paljastui suureksi pettymykseksi. Santtu paatti myos kayda uusiksi parturissa, koska oli erittain pettynyt kiinassa saamaansa leikkaukseen. Talla kertaakaan parturi ei puhunut sanaakaan englantia ja paatti aloittaa leikkaamisen kysymatta kertaakaan, millainen hanen pitaisi leikata. No ihan ok siita tuli, ja maksoi jopa huimat 1 $. Ei muuta kuin nukkumaan ja aikainen heratys kohti Angkor Watin temppeleita.

Olimme varanneet tuktukin koko paivaksi 9 $:lla ja suuntasimme heti aamu kahdeksalta kohti temppeleita. Temppelit olivat aika vaikuttava kokonaisuus, mutta taas toisaalta, kiinan muurin jalkeen, mitkaan tallaiset ransistyneet miniatyyrit eivat vaikuta kovinkaan kiinnostavilta. No ei nyt sentaan. Olivathan ne hienoja. Kavimme lapi varmaan 10 eri temppelia ja kuluihan siihen koko paiva. Ehkapa kuvat kertovat paremmin kuin me. Illalla taas aikaisin nukkumaan ja aamulla oli tarkoitus lahtea kohti Kambodzan paakaupunkia Phnom Penhia.

Tassa hieman taustatietoa, mika Angkor wat on.
Kopioitu http://fi.wikipedia.org/wiki/Angkor_Wat

Angkor Wat on Pohjois-Kambodžassa sijaitsevan Angkorin raunioalueen keskeinen osa. Siellä sijaitsevat hindulainen temppeli ja kuninkaalliset mausoleumit. Angor Watin rakennutti "Kambodžan aurinkokuningas" Surjavarman II Angkorin suurvaltakauden aikana 1100-luvulla. Temppeliä rakennettiin kaikkiaan 30 vuotta. Keskipisteenä oleva suuri temppelipyramidi symbolisoi jumalten asuinsijaa, pyhää Meru-vuorta. Aluetta ympäröivä vallihauta symbolisoi maailmaa ympäröivää merta. Vallihauta on 250 metriä leveä.

Angkor Watin seinäpintojen korkokuvat esittävät jumaltarustoja, maailman luomista ja sodankäyntejä sekä korkokuvia temppelitanssijattarista. Monumentin sisääntuloteiden molemmin puolin on demonipatsaita (paholaispatsaita) vartioimassa sisääntuloportteja. Toisin kuin muut Angkorin temppelit ja palatsit, Angkor Wat on säilynyt, koska temppelissä on asunut buddhalaismunkkeja 1400-luvulta alkaen.

Alueella aikaisemmin olleet puiset rakennukset sekä temppelien puuosat ovat hävinneet tulipaloissa. Ainoastaan hiekkakivestä tehdyt osat ovat jäljellä. Angkor on nykyisin uhanalaisin maailmanperintökohde, sillä alueella olevia aarteita on ryöstetty vuosikymmenien ajan. Pelkästä patsaan päästä maksetaan arviolta 30 000 euroa ja koko patsaan hinta nousee useisiin satoihin tuhansiin euroihin. Varkaat ja salakuljettajat muodostuvat järjestäytyneistä kansainvälisistä rikollisryhmistä, joiden toimintaan on miltei mahdotonta puuttua. Myös puunjuuret ovat tuhonneet alueen rakennelmia. Esimerkiksi Ta Phrom temppeli on jätetty kokonaan restauroimatta.