Ho Chi Minh City (Saigon), Vietnam

Aika Kambodzassa naytti tuleen paatokseensa ja olimme paattaneet poistua maasta veneella. Matka veisi huomattavasti kauemmin kuin bussilla, mutta kokemuksemme kambodzalaisista busseista ei ollut mikaan mukavin, joten ehka tama olisi parempi valinta. Lahdimme kampilta aamulla ja minibussissa, joka veisi meidat botskille ei ollut kuin me kaksi. Matkan varrella kuski paatti kuitenkin poimia porukkaa kyytiin ja kaaria rahat omaan taskuunsa, joten lopulta kun saavuimme perille oli 11 hengen minibussissa noin 15 ihmista. No eipa se ainakaan meita pahemmin haitannut, koska lansimaalaiset saivat istua omilla paikoillaan, ei tarvinnut sylikkain istua. Bussimatka vei noin 2 tuntia, jonka jalkeen saavuttiin laiturille. Eipa siina muutakan kyytiin ja kohti rajaa. Veneessa ei ollut muita lansimaalaisia kuin me kaksi ja uusi-seelantilainen Andrew. Rajan ylitys olikin sitten erilainen, emmepa ennen ole nahneet rajaa, jossa on vain kaksi hokkelia. No leimat passiin ja sitten sita oltiinkin jo Vietnamissa. 2 tuntia veneessa ja 4 bussissa ja Ho Chi Minh Cityn rajat nakyivat.

Andy liittyi tassa vaiheessa seuraamme ja valitsimme oikein mukavan 3 hengen huoneen reppumatkaajien suosimalta alueelta. Illalla kaytiin sitten syomassa ja tormattiin vanhoihin tuttuhin Kambodzasta.

Seuraavana paivana paatimme tutustua kaupunkiin, joten riksa alle ja menoksi. Kierreltiin ympari kaupunkia ja yritettiin etsia ostospaikkoja, mutta tassa kaupungissa ne olivat hieman kiven alla (Tosin kuulimme jalki kateen, etta Ho Chi Minh City oli yksi parhaista ostospaikoista, mutta emme vaan loytaneet oikeita paikkoja). Sotamuseossa vierailu oli sitten paivan kohokohta ja se tosiaan oli "erilainen" museo. Loysimme jopa seinalta suomalaisen propagandalehtisen, se oli harvinaista herkkua se. Kaikki kuvat ja todisteet sodasta olivat aika karua katsottavaa. Eipa tekisi mieli toista kertaa kyseisessa museossa vierailla. Illalla paatimme tutustua paikalliseen yoelamaan todenteolla, mutta puolenyon aikaan totuus loi kasvoja vasten. Kaikki baarit ja clubit menivat kiinni puoleltayon ja loysimme vain yhden saastaisen baarin, joten eipa nahty sita yoelamaa. (Tama "kaikki kiinni puoleltayon" laki jatkuikin sitten lapi Vietnamin ja Laosin).

Seuraavana paivana ohjelmassa oli ainoastaan vierailu kuuluisille Saigonin tunneleille, jossa vietnamilaiset sotilaat asuivat yhtamittaisesti pisimmillaan jopa 10 vuotta. Tunnelit olivat erittain ahtaita ja ymmarramme nyt miksi amerikkalaiset eivat siella tosiaan osanneet taistella. Meille oli vaiketa paasta edes eteenpain tunneleissa ja etenkin Santulla, koska karsii hieman ahtaanpaikankammosta, oli se aika tuskaa. Illalla paatimme lahtea kolmistaan kohti Nha Trangia, joka on vietnamilaiset rantakohde.

Andy oli tosiaan 29-vuotias kundi uudesta-seelannista, joka on tyoskennellyt Whisperissa viimeiset 3 vuotta ja sita ennen 2 vuotta Japanissa. Todella mukava salli, joka viihtyi seurassamme pitkaan taman jalkeen.